Teoria vastaan käytäntö --- usko itseen ja omat oivallukset

Me ihmiset odotamme, että asioihin saadaan ja löydetään ratkaisu. Mitä vaikeampi tilanne tai juttu on, niin sitä suuremmat odotukset meillä on tuolta ratkaisulta, ja sitä varmemmin ratkaisua haetetaan jostakin ulkoa. Haastavissa tilanteissa tarvitaan tutkimusta, tilastoja ja jonkun virallisen viisaan teorioita. Luetaan kirjoja, ja joskus jopa tilataan paikalle kallispalkkainen konsultti viisastelemaan.

Ja niin sitten löydetään ratkaisu, joka on se ainut oikea, se kun on nyt niin hieno. Ja pannaan toimeksi. Usein olenkin pohtinut, eikö sitä viisautta löytyisi siltä itse asioita pohtimalla tai miettimällä pienessä piirissä, Voisi käyttää sitä ns maalais- tai lähiöjärkeä.

Mutta mikään ei ole niin järisyttävä ja mullistava kuin oma oivallus, oma näky siitä, miten asiat oikeasti toimii. Joku voi tuota omaa sisäistä prosessia avittaa, mutta oivallustyö pitää tehdä itse. Vain siten löytyy pysyviä ratkaisuja.

Ja jälleen pieni tarina, nyt se kertoo Aslakista täpötäydessä esitelmätilaisuudessa Koillismaalla

Tilaisuuden esitelmöijäksi oli tilattu tunnettu kirjailija…ihminen joka oli nyt tavattavissa. Järjestäjänä oli kaupungin sos ja terveystoimi ja se oli osa erityistä koulutusohjelmaa, joka liittyi vanhemmuuteen ja lasten kasvatukseen. No juhlapuhuja saapui melkoisesti myöhässä, kun lennot eväti oikein passanneet. Oli jo myöhäinen ilta, kun päästiin alkamaan. No asiat meni aika mukavasti ja teoriat valkeni ja tarinaakin tuli. Mutta sitten tuli pientä sivuääntä….pieni lapsi alkoi äännellä ja se selvästikin veti puhujan huomion. Lapsen ääntely jatkui ja pieni kiusaantuminen kuvastui puhujan kasvoilta. Lopulta tuo sivutapahtuma vei puhujan huomion. Hän ei enää pystynyt keskittymään omaan asiaan. Lopulta hän sanoi aika tiukalla äänenpainolla. ”Voisitteko te viedä lapsenne pois tästä salista, se häiritsee minua” Ja niin tapahtui. Isä lähti lapsensa kanssa pois ja puhuja saattoi jatkaa omaa juttuaan.

Aslakki tuli tilaisuuteen suurin odotuksin: paikalla oli tunnettu kirjailija, hyvä esitelmöitsijä ja monien teorioiden kehittäjä. Mutta kun tuli eteen hyvin yksikertainen käytännön tilanne, kun läsnä oli itkevä lapsi….. niin pasmat sekosi. Paikalla ei ollutkaan enää inhimillinen ihminen tavattavissa, vaan teoreetikko joka häiriintyi siitä, kun joku sotki hänen suunnitelmansa. Aslakkia tuo tilanne jäi vaivaamaan. Tämä olikin ainoa juttu, joka tuosta tilaisuudesta jäi muistiin, mutta tulipahan tästä tuo tarina.

Unta ja nälkää

Tv Aslakki