Olenko minä veljeni vartija – vapaus vastaan kontrolli

Me ihmiset ollaan kaikki eri tavalla erilaisia. Kukin hahmottaa asioita omalla tavallaan – ja toimii omalla tavallaan. Kaikki johtuu kai siitä, että meillä kaikilla on omat ajattelun mallit, joiden mukaan on tottunut toimimaan ja jopa selviytymään elämässä. Hyvät selviytymisen kokemukset taas ankkuroivat lisää niitä malleja, joilla on pärjätty. Mutta on myös sellaisia toimintatapoja, jotka johtavat aina ja joka kerta jonkinlaiseen epäonnistumiseen tai jopa katastrofiin. Niiden suhteen olemme aika sokeita.

Asiaa tuntevat puhuvat skeemoista, jotka toimivat kuin tietokoneen ohjelmat -joskus aina samalla tavalla väärin, eli voisi sanoa, että toimintaohjelmassamme on bugeja. Niiden korjaamiseksi bugit pitäisi ensin löytää, ja sitten tarvitaan uudelleen ohjelmointia.

Seuraavassa pieni tarina sisäisten ohjelmointien bugien tunnistamiseen.. Se kertoo Aslakista ja Pertistä hienossa seminaarissa, ja se menee näin:

Seminaari hotellissa kesti kaksi päivää. Toisen seminaaripäivän aamuna rakennettiin uudet keskusteluryhmät suuriin pöytäkuntiin, ja niin rakentui myöskin uudet työparit. Tuli uusia kontaktipintoja. Pertti tuli siihen Aslakin luo ja kysyi, voisiko hän istua Aslakin viereen. No totta kai.. sehän passaa sanoi Aslakki, paina vain persettä puuhun….

No ohjelma alkoi ja aluksi tuli infojuttuja, eli hyvä tietää asioita. Aslakki rapläsi hiljakseen tietokonetta ja kirjoitti asioita suunnittelemaansa ohjelmaan. Pertti taas kirjoitteli omia muistiinpanojaan paperille tuttuun tapaansa, kirjaten tunnontarkasti muistiin kaikki, mitä sanottiin. Sen Aslakki huomasi syrjäsilmällä, vähän ihmetteli, mutta ei virkkanut mitään. Se kun oli tunnetusti Pertti  ja hänen tapansa.

Meni vähän aikaa ja Pertti kysyi Aslakilta ” Pitääkö sinun nyt juuri kirjoittaa tuota ohjelmaa tietokoneella. Eikö sitä voi tehdä muulloin". Aslakki melkein säikähti kysymystä ja sanoi "Voinhan kyllä, mutta miksi ihmeessä tuota asiaa minulta  kysyt” ihmetteli Aslakki. ”No kun se häiritsee minua” sanoi Pertti. ”No miksi... kerro hyvä ihminen miksi? Ärsyttääkö se  sinua, ja jos ärsyttää, niin miksi” kysyi Aslakki. ”Kyllä se vähän pännii, kun täällä ollaan tärkeitä asioita pohtimassa,  ja osa porukasta on nenä tietokoneessa. Eilenkin...tapahtuin niin....Pertti kuvasi auringon tarkasti kaikki, mitä hän ensimmäisenä päivänä oli nähnyt.... ja mitä sivuja oli nähnyt porukan avaavan, iltistä oli katsottu ja jopa paljasta pintaa oli vilahtanut. Potuttaa ärsyttää.. kun ei kuunnella ja keskitytä,, vaan tehdään jotain ihan muuta, huvitellaan ja jopa tissiviihdettä viljellään,  sanoi Pertti totisena.


No tässäkin tarinassa oli kaikki katastrofin ainekset.  Juupas  -  eipäs juttu oli jo käynnistymässä, kun potutus meinasi tarttua Aslakkiin. Kun Aslakki kuuli Pertin perustelut, niin hän keskittyi kuuliaisesti kuuntelemaan luentoa. No tilanteen kehittymistä auttoi tietenkin myös se, että juuri hetkeä ennen syntynet luovat uudet ajatukset ja oivallukset - luova positiivinen vire jutun jatkamiseen oli tyystin kadonnut….

Mutta Pertti oli taas tyytyväinen. No saatinpahan ainakin yksi pelastettua ruotuun.

No sainhan minäkin ainakin yhden hyvä aiheen. Ja kirjoitin tämän jutun.


Mitähän me opimme tästä,  Mitä ajatuksia tämä synnyttää Mitä bugeja tunnistit??