Taakkoja joita kannan....

Me kaikki kannamme enemmän tai vähemmän tietoisesti erilaisia asioita, usein tarpeeetomia taakkoja, menneisyydestä. Osa niistä on lujassa kuin tauti. Toisin kuin riesat ja vaivat, niitä on usein itse vaikea tunnistaa. Kanssakulkijoiden kautta peilaten ja syvällisesti keskustellen meillä on mahdollisuus saada niistä jonkilainen ote. Yksi hyvä tapa aktvoida ajattelua ovat opettavaiset tarinat. Tarinat voivat avata meidän pimeitä taakkoja. Niinpä Aslakki kertoo tarinan hengenmiehistä ja se kuulu näin:

Kaksi hengenmiestä oli matkalla kaukana vuorilla sijaitsevaan luostariin. Matka oli pitkä ja vaivalloinen. Heidän oli jälleen ylitettävä vuolas leveä puro, jonka rannalla he tapasivat viehättävän neitosen. Tämä ei yksin uskaltautunut puroa ylittää ja pyysi apua. Niinpä toinen hengenmiehistä tarjoutui kantamaan neitosen puron yli. Ja niin tapahtui. Ylityksen jälkeen neito kiitti avusta ja jatkoi matkaa omaan tahtiinsa.

Hengenmiehet jatkoivat hiljaisuudessa omaa matkaansa. Parin tunnin kuluttua he pysähtyivät lepäämään. Silloin toinen kysyi neidon kantaneelta toverilta, Miksi ihmeessä sinä oikein kannoit neidon puron yli ? Siihen toinen virkkoi: Minä laskin hänet alas jo 2h sitten, mutta sinä tunnut kantavan häntä yhä mukanasi ?

Mitähän taakkoja sinä kannat mukanasi??