Ihmisten välinen yhteys – intuition voima

Olet varmasti joskus ihmetellyt, miksi joku asia nousee mielesi, ja jopa vaivaa sinua.  Joskus taas tapahtuu jotakin, joka liittyy tuohon ennekokemukseen. Joskus taas tuntuu, että olen kokenut jotakin aikaisemmin — kaikki tuntuu niin tutulta, eli deja vu -kokemus.

Kun ajattelet jotakin ihmistä, niin kohta hän yllättäen soittakin sinulle. Kummallista, ihmeellistä ja joskus niin outoa.

Unet tuovat joskus tietoa tulevasta, kun tuon symbolien kätketyn verhon saa avattua. Jotenkin nuo kaikki tapahtumat liittyy tietynlaiseen virittyneeseen mielentilaan, tilaan, jossa ollaan unen ja valveen välisessä unihorteessa.

Ja tästä ilmiöstä ihan tuore tarina joulukuun alkupuolelta

Aslakki oli opiskelumatkalla pääkaupungissa. Aamulla oli tosi aikainen herätys ja lento sikavuorolla. No siinä matkalla Aslakin mieleen tuli sukulaisnainen, Satu,joka oli töissä Stokkalla. Kovasti teki mieli tavata, vaikka kyseessä oli vain  päivän keikka ja päivä oli melko tiivis. No kun aikaa oli niin Aslakki käveli assalta kanavarantaan, jossa koulutus tapahtui. Matka meni sopivasti Stokkan ohi, mutta eihän se vielä silloin ollut auki !

 No matka jatkui koulutuspaikalle,  ja ei kun uutta oppimaan. Päivä pyörähti puoleen väliin ja käytiin lounaalle. Lounaalta palatessa Aslakki käppäili portaita ylöspäin. Yhtä`äkkiä hän hämmästyi, suu loksahti auki,  ja siinä hänen edessään oli Satu ihan  ilmielävänä. ”No mitä ihmettä sinä täällä teet” kysyi Aslakki. ”No olen täällä koulutuksessa tämän päivän”, sanoi Satu. No siinä vaihdettiin kuulumiset ja päivitettiin tärkeimmät tapahtumat.

Joskus tulee mieleen Simo Silmun laulama ”Saat mitä tilaat”

Kannatta olla tarkka mitä ajattelee, varsinkin silloin kun on kovin virittyneessä tilassa.

Teoria vastaan käytäntö --- usko itseen ja omat oivallukset

Me ihmiset odotamme, että asioihin saadaan ja löydetään ratkaisu. Mitä vaikeampi tilanne tai juttu on, niin sitä suuremmat odotukset meillä on tuolta ratkaisulta, ja sitä varmemmin ratkaisua haetetaan jostakin ulkoa. Haastavissa tilanteissa tarvitaan tutkimusta, tilastoja ja jonkun virallisen viisaan teorioita. Luetaan kirjoja, ja joskus jopa tilataan paikalle kallispalkkainen konsultti viisastelemaan.

Ja niin sitten löydetään ratkaisu, joka on se ainut oikea, se kun on nyt niin hieno. Ja pannaan toimeksi. Usein olenkin pohtinut, eikö sitä viisautta löytyisi siltä itse asioita pohtimalla tai miettimällä pienessä piirissä, Voisi käyttää sitä ns maalais- tai lähiöjärkeä.

Mutta mikään ei ole niin järisyttävä ja mullistava kuin oma oivallus, oma näky siitä, miten asiat oikeasti toimii. Joku voi tuota omaa sisäistä prosessia avittaa, mutta oivallustyö pitää tehdä itse. Vain siten löytyy pysyviä ratkaisuja.

Ja jälleen pieni tarina, nyt se kertoo Aslakista täpötäydessä esitelmätilaisuudessa Koillismaalla

Tilaisuuden esitelmöijäksi oli tilattu tunnettu kirjailija…ihminen joka oli nyt tavattavissa. Järjestäjänä oli kaupungin sos ja terveystoimi ja se oli osa erityistä koulutusohjelmaa, joka liittyi vanhemmuuteen ja lasten kasvatukseen. No juhlapuhuja saapui melkoisesti myöhässä, kun lennot eväti oikein passanneet. Oli jo myöhäinen ilta, kun päästiin alkamaan. No asiat meni aika mukavasti ja teoriat valkeni ja tarinaakin tuli. Mutta sitten tuli pientä sivuääntä….pieni lapsi alkoi äännellä ja se selvästikin veti puhujan huomion. Lapsen ääntely jatkui ja pieni kiusaantuminen kuvastui puhujan kasvoilta. Lopulta tuo sivutapahtuma vei puhujan huomion. Hän ei enää pystynyt keskittymään omaan asiaan. Lopulta hän sanoi aika tiukalla äänenpainolla. ”Voisitteko te viedä lapsenne pois tästä salista, se häiritsee minua” Ja niin tapahtui. Isä lähti lapsensa kanssa pois ja puhuja saattoi jatkaa omaa juttuaan.

Aslakki tuli tilaisuuteen suurin odotuksin: paikalla oli tunnettu kirjailija, hyvä esitelmöitsijä ja monien teorioiden kehittäjä. Mutta kun tuli eteen hyvin yksikertainen käytännön tilanne, kun läsnä oli itkevä lapsi….. niin pasmat sekosi. Paikalla ei ollutkaan enää inhimillinen ihminen tavattavissa, vaan teoreetikko joka häiriintyi siitä, kun joku sotki hänen suunnitelmansa. Aslakkia tuo tilanne jäi vaivaamaan. Tämä olikin ainoa juttu, joka tuosta tilaisuudesta jäi muistiin, mutta tulipahan tästä tuo tarina.

Unta ja nälkää

Tv Aslakki

Olenko minä veljeni vartija – vapaus vastaan kontrolli

Me ihmiset ollaan kaikki eri tavalla erilaisia. Kukin hahmottaa asioita omalla tavallaan – ja toimii omalla tavallaan. Kaikki johtuu kai siitä, että meillä kaikilla on omat ajattelun mallit, joiden mukaan on tottunut toimimaan ja jopa selviytymään elämässä. Hyvät selviytymisen kokemukset taas ankkuroivat lisää niitä malleja, joilla on pärjätty. Mutta on myös sellaisia toimintatapoja, jotka johtavat aina ja joka kerta jonkinlaiseen epäonnistumiseen tai jopa katastrofiin. Niiden suhteen olemme aika sokeita.

Asiaa tuntevat puhuvat skeemoista, jotka toimivat kuin tietokoneen ohjelmat -joskus aina samalla tavalla väärin, eli voisi sanoa, että toimintaohjelmassamme on bugeja. Niiden korjaamiseksi bugit pitäisi ensin löytää, ja sitten tarvitaan uudelleen ohjelmointia.

Seuraavassa pieni tarina sisäisten ohjelmointien bugien tunnistamiseen.. Se kertoo Aslakista ja Pertistä hienossa seminaarissa, ja se menee näin:

Seminaari hotellissa kesti kaksi päivää. Toisen seminaaripäivän aamuna rakennettiin uudet keskusteluryhmät suuriin pöytäkuntiin, ja niin rakentui myöskin uudet työparit. Tuli uusia kontaktipintoja. Pertti tuli siihen Aslakin luo ja kysyi, voisiko hän istua Aslakin viereen. No totta kai.. sehän passaa sanoi Aslakki, paina vain persettä puuhun….

No ohjelma alkoi ja aluksi tuli infojuttuja, eli hyvä tietää asioita. Aslakki rapläsi hiljakseen tietokonetta ja kirjoitti asioita suunnittelemaansa ohjelmaan. Pertti taas kirjoitteli omia muistiinpanojaan paperille tuttuun tapaansa, kirjaten tunnontarkasti muistiin kaikki, mitä sanottiin. Sen Aslakki huomasi syrjäsilmällä, vähän ihmetteli, mutta ei virkkanut mitään. Se kun oli tunnetusti Pertti  ja hänen tapansa.

Meni vähän aikaa ja Pertti kysyi Aslakilta ” Pitääkö sinun nyt juuri kirjoittaa tuota ohjelmaa tietokoneella. Eikö sitä voi tehdä muulloin". Aslakki melkein säikähti kysymystä ja sanoi "Voinhan kyllä, mutta miksi ihmeessä tuota asiaa minulta  kysyt” ihmetteli Aslakki. ”No kun se häiritsee minua” sanoi Pertti. ”No miksi... kerro hyvä ihminen miksi? Ärsyttääkö se  sinua, ja jos ärsyttää, niin miksi” kysyi Aslakki. ”Kyllä se vähän pännii, kun täällä ollaan tärkeitä asioita pohtimassa,  ja osa porukasta on nenä tietokoneessa. Eilenkin...tapahtuin niin....Pertti kuvasi auringon tarkasti kaikki, mitä hän ensimmäisenä päivänä oli nähnyt.... ja mitä sivuja oli nähnyt porukan avaavan, iltistä oli katsottu ja jopa paljasta pintaa oli vilahtanut. Potuttaa ärsyttää.. kun ei kuunnella ja keskitytä,, vaan tehdään jotain ihan muuta, huvitellaan ja jopa tissiviihdettä viljellään,  sanoi Pertti totisena.


No tässäkin tarinassa oli kaikki katastrofin ainekset.  Juupas  -  eipäs juttu oli jo käynnistymässä, kun potutus meinasi tarttua Aslakkiin. Kun Aslakki kuuli Pertin perustelut, niin hän keskittyi kuuliaisesti kuuntelemaan luentoa. No tilanteen kehittymistä auttoi tietenkin myös se, että juuri hetkeä ennen syntynet luovat uudet ajatukset ja oivallukset - luova positiivinen vire jutun jatkamiseen oli tyystin kadonnut….

Mutta Pertti oli taas tyytyväinen. No saatinpahan ainakin yksi pelastettua ruotuun.

No sainhan minäkin ainakin yhden hyvä aiheen. Ja kirjoitin tämän jutun.


Mitähän me opimme tästä,  Mitä ajatuksia tämä synnyttää Mitä bugeja tunnistit??

Taakkoja joita kannan....

Me kaikki kannamme enemmän tai vähemmän tietoisesti erilaisia asioita, usein tarpeeetomia taakkoja, menneisyydestä. Osa niistä on lujassa kuin tauti. Toisin kuin riesat ja vaivat, niitä on usein itse vaikea tunnistaa. Kanssakulkijoiden kautta peilaten ja syvällisesti keskustellen meillä on mahdollisuus saada niistä jonkilainen ote. Yksi hyvä tapa aktvoida ajattelua ovat opettavaiset tarinat. Tarinat voivat avata meidän pimeitä taakkoja. Niinpä Aslakki kertoo tarinan hengenmiehistä ja se kuulu näin:

Kaksi hengenmiestä oli matkalla kaukana vuorilla sijaitsevaan luostariin. Matka oli pitkä ja vaivalloinen. Heidän oli jälleen ylitettävä vuolas leveä puro, jonka rannalla he tapasivat viehättävän neitosen. Tämä ei yksin uskaltautunut puroa ylittää ja pyysi apua. Niinpä toinen hengenmiehistä tarjoutui kantamaan neitosen puron yli. Ja niin tapahtui. Ylityksen jälkeen neito kiitti avusta ja jatkoi matkaa omaan tahtiinsa.

Hengenmiehet jatkoivat hiljaisuudessa omaa matkaansa. Parin tunnin kuluttua he pysähtyivät lepäämään. Silloin toinen kysyi neidon kantaneelta toverilta, Miksi ihmeessä sinä oikein kannoit neidon puron yli ? Siihen toinen virkkoi: Minä laskin hänet alas jo 2h sitten, mutta sinä tunnut kantavan häntä yhä mukanasi ?

Mitähän taakkoja sinä kannat mukanasi??

Aslakki katsoo ulos kaapista.........

Hei

Terveisiä Aslakilta kaikille lukijoille tasapuolisesti

Kuka minä olen

Olen aika hyvin sinut itsensä kanssa. Ei ole tarvetta vetää mitään roolia. Introverttinä tulen toimeen vaikka viikon mökillä yksikseni, ilman radiota tai TV:t. Kokeiltu on.Tunnen omat riippuvuuteni ja voin myös elää ilman niitä. Minulla on kaikki se mitä tarvitsen tullakseni onnelliseksi, sillä onni koostuu pienistä arjen jutuista.

Tiedän ja tunnen elämän tuomat koukutukset ja minulla on ote todelliseen minään. Tunnen, ettei maailma ole viiden aistin aistittavissa, vaan on muutakin. Emme ole vain fyysinen keho vain paljon laajempi kokonaisuus.

Aika on harhaa, elämä on salaisuus, joka tulee itse avata. Kaikki on olemassa oleva on energiaa valoa tai värähtelyä: Mutta lopulta toteutuu: "Maasta olet sinä tullut ja maaksi olet jälleen tuleva". Mutta se on vain osa minun todellisuutta, osa meistä on ja on ollut aina olemassa.

Olemme kaikki tähtipölyä sanoi Ralf Gothoni. Hölynpölyä sanoo joku ja on omasta mielestään oikeassa. Olemme kaikki sitä mitä ajattelemme. Käsityskykymme rajat muodostavat olemassaolomme mahdollisuudet, jotka voivat näin ajatellen olla rajattomat.

Olisin onnellinen, jos voisin auttaa ihmisiä tunnistaan ja jakamaa elämän perustotuuksia ja henkisiä lainalaisuuksiaan. Haluaisin ymmärtää lisää ja tukea yksilöitä heidän omassa henkilökohtaisessa kasvussaan. Toivon että voimme auttaa siinä toisiamme.

Keskeisin keino tässä pyrkimyksessäni on oppiminen itsehavainnoinnin ja reflektoinnin keinoin ihan konkreettisissa arjen tilanteissa.

Unta ja nälkää !

  Terveisin Aslakki
Valkoisen soturin linkki